Tiltalttien ja guavien jouluredu Kämpälle

Tiltaltit ja guavat retkeilivät jouluisissa tunnelmissa kämpällä viimeisenä marraskuun viikonloppuna. Ohjelmassa oli mm. jouluisten himmeleiden tekoa sekä pipareiden koristelua. Tiltaltit olivat tehneet guaville ohjelmaa, jota tehtiin lauantaina. Guavat pääsivät tutustumaan tarpojaohjelmaan ja tiltaltit pääsivät harjoittelemaan johtamista. Mukana oli myös paljon johtajia nauttimassa ihanan kämppämme tunnelmasta hyvässä seurassa. Saatiinpa joitain huoltohommiakin tehtyä. :) Kaikenkaikkiaan retkellä oli 18 hesparttoa.

Hiippari 2.11.

Hiipparissa kisasi tänä vuonna viisi Hesparttovartiota! Mahtavaa! Kaunis lippukuntamme oli edustettuna kummassakin sarjassa. Tässä tunnelmia A-sarjassa kisanneiden Guavien päivästä.

Suur-juh, Suur-juh-la!

Täältä tullaan, et näe unta, Töölön kaunein lippukunta! Hes-Hes-Hespartto!! 

Reilut 20 hesparttoa osallistui SP:n Suurjuhlaan Kouvolassa. Viikonlopun aikana pääsimme nauttimaan ikäkausien omista ohjelmista sekä massiivisesta yhteisohjelmasta tuhansien muiden partiolaisten kanssa. Paraatissa kajautettiin ylpeinä Hesparton huutoja ja lopuksi huviteltiin Tykkimäellä. Huippuhauska viikonloppu takana! Kiitos siitä kaikille mukana olleille. :)

Eikä yksikään pelastunut -retki by Tiltaltit

Hesparton tarpojaryhmä Tiltaltit retkeili kämpällä 14.-16. maaliskuuta. Kymmenen retkeilijän joukkoon oli ujuttautunut kaksi kylmäveristä murhaajaa, Kaari sekä Hylje, jotka raa'asti suolan, kynien ja nuppineulojen avulla surmasivat kumppaninsa. Takatalvi yllätti matkalaiset, sillä perjantain keväinen sää muuttuikin yösuunnistuksen aikana varsin talviseksi. Kämpän pihan täyttivät valkoiset kunniavieraat: muumipeikko, niiskuneiti, mörkö sekä unelmapoikaystävä. Lumiteosten ohessa sahailtiin, kirveiltiin ja sytyteltiin nuotioita.Tiltaltit pääsivät myös ratkaisemaan hiippari-tyyppistä Göre Lindforsin murhaa, mutta vain Ilves keksi oikean ratkaisun: murhaaja oli herran tytär Edith Lindfors. Sunnuntaina                                                                     jännittävän viikonlopun jälkeen vanhempien kyydit eivät väsyneet                                                                    partiolaiset takaisin kodin helmaan.

Joulujuhlassa jaettiin merkkejä ja herkkupuuroa

Sunnuntaina vietettiin perinteistä joulukirkkoa ja joulujuhlaa. Temppeliaukion kirkko oli ääriään myöten täynnä pieniä partiolaisia, joista monet antoivat sudenpentulupauksensa. Kuoro lauloi ja töölöläisten lippukuntien liput liehuivat alttarilla.

Kirkon jälkeen siirryttiin kerhikselle joulujuhlaan. Kallion sudenpennut olivat valmistelleet hellyyttäviä esityksiä. Esitysten välissä laulettiin joululauluja ja jaettiin merkkejä. Vuoden aktiivisiksi hespartoiksi valittiin Helka, Zuhra, Lehti ja Tuittu, Hesparton 10-vuotismerkin taas saivat tänä vuonna Carla, Tonttu ja Sissari. Onnea kaikille merkkejä saaneille!

Tunnelma oli tiivis, huolimatta vanhempien osallistumisen rajaamisesta. Juhla sujui kuitenkin rattoisasti ja huipentui suussasulavan herkulliseen joulupuuroon. Tulee vesi kielelle jo kun ajattelen sitä!

Kuvat: Antti M.

Tarpojien Tallinna-retki

Viime viikonloppuna 30.11-1.12 Tiltalttien ja Kuukkelien yhteinen Tallinnan matka sujui mukavissa tunnelmissa.

Tarpojien itse suunnittelema ohjelma sisälsi mm. kaupungilla kiertelyä, tulevaisuuden pohtimista, miehitysmuseo, vauhdikas pomppulinna ja pallomerihalli Skypark sekä tajuttoman hieno merimuseo Titanic-näyttelyineen. Lauantai iltana saimme lisäksi nauttia ensilumesta vanhan kaupungin kaduilla.

Retken tunnelmaa pääset fiilstelemään tästä linkistä:  http://osgiliath.lehtiranta.net/hespartto/thumbnails.php?album=89&page=3

Lpk-retki Survival '12 Kavalahdessa 26.–28.10.2012

Lippukuntaretki Survival '12 keräsi lähes 50 hesparttoa nauttimaan talvisesta viikonlopusta Inkoon Kavalahteen. Bussi keräsi meidät kololta perjantai-iltana klo 17.30 ja suuntasi talviselle retkipaikallemme, ensilumi kun tuli tänä vuonna harvinaisen aikaisin.

Perillä jakauduimme eri paikkoihin tekemään ikäkausiohjelmaa. Seikkailijat tekivät sytytyspaloja, sudenpennut huivikoruja ja samoajat pohtivat johtajuuden eri muotoja. Tarpojat valmistautuivat lupauksenantoon miettimällä, mitä eri partioihanteet kullekin heistä merkitsevät. Välillä nautimme Lauran valmistamaa namiherkkuiltapalaa.

 Jänis ja Hylje löysivät kasvomaalausvärit.

Loppuillan tarpojakaste vei Tiltaltit ja osan Hippiäisistä metsään, jossa neiti Vampyyri aiheutti sydämentykytyksiä hyppäämällä pahaa-aavistamattomien kulkijoiden niskaan kulman takaa. Ulkotuliroihujen valossa tapahtui muutakin jännää, uudet tarpojat nauttivat muun muassa myrkkyä, johon onneksi löytyi lopulta vastalääke. Perinteen mukaisesti tarpojina jo pari vuotta toimineet Hippiäiset tekivät kasteen nuoremmilleen. Ilta huipentui lupauksenantoon järven rannalla kuun ja mörskärien valossa.

Lauantaina rakennettiin majoja

Lauantain ohjelmassa oli majanrakennusta sekä selviytymisrata, jossa muun muassa opeteltiin suunnistusta, eri majoitteiden pystytystä, toimimista eksyneenä tai väsyneenä vaelluksella ja ensiapua. Vaikka majoista tulikin huikean hienoja, nukuimme yömme kuitenkin sisätiloissa.

Kenellä on pisin pikkurilli?

Lauantai-iltana saunoimme, lauloimme yhdessä ja nautimme Tiltalttien tekemästä iltanuotio-ohjelmasta. Huomionosoituksiakin jaettiin: pitkään ansiokasta työtä lippukunnan hyväksi tehnyt rahastonhoitajamme Johis palkittiin Pääkaupunkiseudun Partiolaisten pronssisella ansiomitalilla. Onnea Johikselle ja kiitos kaikesta lippukunnan hyväksi tekemästäsi työstä!

Johis sai piirin pronssisen ansiomerkin, ex-lpkj Elmeri onnittelee.

Iltanuotiolla erityisesti Meksikon pikajuna -kuvaelma ja stop-leikki naurattivat yleisöä hirmuisesti. Myös Masa-mato ehti juoda nimikkoleikkinsä aikana aivan liian monta kokista, kun retkeläiset leikkivät jojoilla, viiuu-viiuu.

Luonto helli kauneudellaan

Talvinen maisema sai vanhat ja nuoret hespartot huokailemaan ihastuksesta. Järven päällä hiljakseen leijuva usva, lumikiteiden kimmellys ruohikossa ja huurteiset koivut muistuttivat siitä, kuinka ylivertainen designer luontoäiti on ihmiseen verrattuna. Rinnettä pitkin tippuvan veden kallion alla kasvaviin mustikanvarpuihin muodostamat jääveistokset menisivät milloin tahansa kaupaksi missä tahansa taidegalleriassa.

Tonttu tutustuttaa ryhmää rastillaan karttamerkkeihin.

 Hiukset kiinni ja kello mukaan!

Viileä (tai märkä) sää luo kuitenkin erityisvaatimuksia retkivarusteille. Vanhempien on hyvä huomioida rinkkaa pakatessa, että mukana on oltava nimenomaan villasukat, ei pörrösukkia. Villa on materiaali, joka lämmittää märkänäkin, toisin kuin puuvillaiset ja tekokuituiset pörrösukat. Lisäksi johtajat tahtovat muistuttaa, että pitkien hiusten tulisi olla retkelle lähdettäessä letitettyinä ja mukaan on hyvä ottaa myös varapampula. Avoimina liehuvat pitkät hiukset saattavat sotkeutua pahasti oksiin metsässä rymytessä, uivat herkästi keittolautasella ja menevät huopamaisiin takkuihin. Nuotioita tai ulkotulia sytytellessä pitkä tukka on turvallisuusriski, koska jos se osuu tuleen, se saattaa roihahtaa. Myös jos leiriohjelmassa on kiipeilyä, hiukset avoimena ei pääse seinälle lainkaan turvallisuussyistä.

Myös rannekello on hyvä varuste mukana, mikäli retkeläinen ei tahdo viettää koko loppuiltaa metsässä suunnistamassa. Kallis kellon ei tarvitse olla, vaan marketista tai halpakaupasta ostettu muutaman euron rannetiuku riittää kyllä metsäolosuhteissa.

Kiitos retkestä kaikille osallistujille! Lisää retkikuvia voit katsella galleriasta.

Uuden tarpojavartion nimeksi tuli Tiltaltit

Hesparton ryhmien syyskausi on taas alkanut. Ryhmissä on tapahtunut muutoksia, kun suurin osa Omenoista siirtyi tarpojiin ja osa Majavista siirtyi seikkailijoihin. Hesparton uusi reipas tarpojavartio nimesi itsensä Tiltalteiksi, tuoreesta seikkailijajoukkueestamme taas tuli Guavat.

Tiltaltit johtajineen puistossa

Syksy on tuonut Hespartolle muitakin muutoksia mukanaan. Toimintamme laajeni nimittäin Töölön kolojemme ohella myös Töölönlahden toiselle puolelle Kallioon. Uudella kolollamme Siltasaarenkadulla kokoontuu tällä hetkellä yksi sudenpentulauma, josta paikkoja voi kysellä Tilli Pesolalta (tilli.pesola@hespartto.fi). Monissa Töölön ryhmissäkin on muutamia paikkoja vapaana, yhteyshenkilöt tietoineen löytyvät Jäseneksi-sivulta. Tervetuloa rohkeasti mukaan!

Hippiäisten majakkavaellus

Hippiäiset suorittivat tänä keväänä selviytymistarpon, joka huipentui toukokuussa majakkavaellukseen Repovedellä. Repoveden kansallispuiston luonto tarjosi jyrkkiä, huimia maisemia ja paljon uutta nähtävää.

Lähdimme kololta pe 11.5. klo 16 minibussikyydillä kohti Kouvolaa, jonka kupeessa Repoveden kansallispuisto sijaitsee. Puisto on tunnettu muun muassa siitä, että siellä sijaitsevat Kymenlaakson korkeimmat kohdat, kuten useimpien kalliokiipeilijöiden hyvin tuntema Olhavanvuori. Lisäksi puiston lukuisissa järvissä pesii Suomen suurin kaakkurikanta. Yöllä kuulimmekin ainakin käkien, joutsenten ja kaakkurien huudot järven yllä.

 Kuutinvuori sortui noin 9300 vuotta sitten.

Vaellusreittimme varrella tutustuimme muun muassa Kuutinvuoren kalliosortumaan, jonka valtavan koon tajuaa kunnolla vasta paikan päällä. Yläpuolella olevasta kuvasta voi yrittää bongata Hippiäisiä kivenlohkareiden seasta. Lisäksi ihmettelimme muun muassa Kuutinkanavan 100 vuotta vanhaa tukinuittoränniä, Lapinsalmen huojuvaa riippusiltaa ja Mustavuoren korkeaa näkötornia. Iltaisin herkuteltiin muun muassa nuotio-omenilla, suklaavanukkaalla sekä kaakaolla, jonka päälle laitoimme vaahtokarkkeja, strösseliä ja tietenkin kermavaahtoa.

Hippiäiset matkalla näkötornille

Yksi hurmaavimmista asioista Repovedellä on ehdottomasti luonto. Reitin varrella kasvoi lukuisia enemmän tai vähemmän harvinaisia kasveja ja valtavia korvasieniä. Puissa kasvava, puhtaan ilman tunnusmerkki naava houkutteli koko vartion vanhenemaan silmissä naavapartaisiksi. Lauantai-iltana, kun poltimme iltanuotiota leiripaikallamme, saimme ihailla upeaa auringonlaskua peilityynen lammen yllä, satakielen laulaessa jossain päämme päällä.

Naavapartainen Liina

Sunnuntaina 13.5. suunnistimme Mustavuorelta kohti Lapinsalmea, jossa nautimme ihanassa auringonpaisteessa hernekeittolounaan. Paluukyyti Lapinsalmen parkkipaikalta klo 15 keräsi penkeilleen joukon hiukan väsyneitä, mutta varsin iloisia tarpojia ja kaksi johtajaa. Reissu oli todellakin tekemisen väärti.

Selviytymismajakkaa valloittamassa

Kuukkelit Sissari, Tonttu ja Tuittu, vj:t Ausku ja Mape sekä ikäkausivastaava Elmeri valloittivat selviytymismajakan Repovedellä 6.–8.5.2011. Saimme retken aikana nauraa runsaasti ja nauttia hurtista huumorista – what happens in majakka, stays in majakka. :) Reissun pääkohdat voimme kuitenkin paljastaa uteliaimmille.

Perjantaina Nikkasen tilataksi haki meidät uudelta kololta klo 16. Matka Repoveden kansallispuistoon kesti noin 2,5 tuntia ja puoli seitsemältä olimme perillä Tervajärven parkkipaikalla. Taksi kaarsi tiehensä, me nostimme rinkat selkäämme ja lähdimme matkaan kohti Katajajärveä Tontun suunnistaessa.

Olimme paarustaneet tuskin sataakaan metriä, kun näimme ensimmäiset korvasienet. Puolen kilometrin jälkeen oli pakko pysähtyä taukopaikalle pitämään juomapaussia ja vähentämään vaatetusta, tästä eteenpäin goretakki kulki rinkassa koko vaelluksen ajan. Tonttu ja Mape pohtivat kuumeisesti ratkaisua, jolla karkkipussia voisi pitää sopivasti saatavilla myös kävellessä, vaikka taskut eivät riittäneet sille, ja virittelivät sitten itselleen ns. "herkkupovet" upottamalla pussin yllään olevan paidan kaula-aukon ja rinkan rintaremmin väliseen tilaan. Tämä ratkaisu nauratti meitä ja toimi hyvin siihen asti, kunnes Mape jossain reitin varrella kumartui ja kolmasosa karkeista päätyi ilahduttamaan muurahaisia.

Maisemat olivat upeat. Reitti oli paikoin varsinaista ramborataa pitkin jyrkkiä ylä- ja alamäkiä, joskin aina jyrkimpien ylämäkien kohdalla letkastamme kuului yksituumaista voihkintaa. Jossain vaiheessa polku oli vain puolen metrin levyinen kaistale jyrkän kallion ja järven välissä. Olisimme halunneet leiriytyä melkein jokaiselle paikalle jolla pidimme juomatauon. Onneksi leiripaikka, jolle lopulta saavuimme, oli kaunis sekin. Tutkittuamme paikan – ja Tontun käytyä uimassa – pystytimme laavut ja aloimme ruoanlaittoon. Illalliseksi oli varattu kasviskroketteja ja perunamuusia sekä jälkiruoaksi nuotio-omenoita ja vaniljakastiketta, jotka maistuivat nuotion loimussa paistettuina ihanilta. Teimme vielä sisaruspiirin ja menimme nukkumaan.

Majakkavaelluksilla näyttää olevan väistämätön perinne, että ensimmäisenä aamuna nukutaan pommiin. Kello kyllä soi yhdeksältä makuupussini sisätaskussa aivan niin kuin pitikin, mutta sammutin sen unenpöpperössä ja jatkoin tyytyväisenä unia. Myös Ausku kuuli kellon, mutta käänsi niin ikään kylkeä vailla aikomustakaan nousta. Kymmenen jälkeen havahduimme ohikulkijoiden ääniin ja kömmimme vastahakoisesti ulos laavusta laittamaan aamiaista. Ihana aurinko tervehti meitä taivaalta, sen lämmössä oli mukava keitellä teevettä ja kiisseliä myslin kanssa nautittavaksi sekä voidella leipiä. Nautiskelimme aamiaisesta, upeasta säästä ja järvinäköalasta kaikessa rauhassa ennen kuin pakkasimme taas leirin kasaan, täytimme vesipullot ja jatkoimme matkaa.

Ensimmäinen pidempi tauko pidettiin Kuutinkanavalla, jossa tutustuimme satavuotiaaseen tukinuittoränniin ja 9300 vuotta vanhaan kalliosortumaan. Juttelimme muiden matkaajien kanssa, ihmettelimme sissejä ja lähdimme taas suunnistamaan Tuitun johdolla. Reitti yöpaikallemme Mustavuorelle kiersi Kuutinlahden korkeaa jyrkännettä pitkin, meidän oli siis kiivettävä ensin jyrkkää polkua pitkin ylös ja laskeuduttava sitten takaisin alas. Näkymä ylhäältä oli kuitenkin uskomaton.

Seuraavan yön leiripaikkana meillä oli oma pikkuinen niemi. Pystytimme laavut – johtajat hitaammin, Kuukkelit nopeammin – ja kohta koko joukko istuikin jo rannassa kaatuneella männyllä. Keräsimme ruokakamat ja tyhjät pullot yhteen rinkkaan ja lähdimme Olhavalle tutustumaan kallioihin, enttimetsään ja käymään kaivolla. Söimme lounaaksi itse sovellettua tomaatti-linssi-porkkanapataa, paahdettua sipulia ja ruohosipulikrutonkeja. Poltellessani roskia nuotiolla päähäni lensi yhtäkkiä käpy ja vilkaistessani ylöspäin näin neljä iloista naamaa. Ole niille siinä nyt sitten vihainen. :) Laavun vieressä katselevalla kivelläkin oli hauskaa.

Tultuamme takaisin olimme kuumissamme ja kiersimme niemeä tutkien rantoja sopivaa uimapaikkaa etsien. Eipä aikaakaan, kun Tonttu oli jo järvessä, Mape ja Ausku pian perässä. Sissari puolestaan keksi toisenlaisen ratkaisun. Upotin varpaani järveen, jonka vesi oli ehkä seitsemänasteista. Jääkylmää! Puhtaiden vaatteiden kutsu oli kuitenkin vastustamaton. Rantakiveltä kaikuvan kannustuksen saattelemana pulahdin nopeasti hyiseen veteen – ja vielä nopeammin ylös sieltä. Uinnin jälkeen lojuimme rivissä rantakivellä kuin hylkeet ja hieroimme toistemme selkiä kävyillä. Kuuntelimme lintuja, joita Ausku myös kiikaroi ahkerasti. Lopulta oli pakko nousta virittelemään nuotiota ja laittamaan ruokaa. Illan menussa oli kiinalaista, vaahtokarkkikaakaota sekä kerrosjälkiruoka, johon kukin sai koota vaniljavanukasta, kaakaovanukasta, suklaamoussea, spraykermavaahtoa ja strösseliä haluamassaan järjestyksessä. Auringonlasku tyynellä järvellä oli mieletön.

Sunnuntaiaamun herätys onnistui edellistä paremmin. Kuukkelit keittelivät aamupuuron ja lähtivät aamiaisen jälkeen jälleen kaivolle. Mape, Ausku ja Elmeri jäivät tiskaamaan ja purkamaan leiriä. Pakattuamme katsoimme kelloa sekä hyvin lämmintä säätä ja totesimme, että on parasta jättää sille päivälle suunniteltu Mustavuoren näkötornissa käynti väliin, jotta voimme tehdä paluumatkaa rauhallisesti ja pitää riittävästi juomataukoja – kuuma auringonpaiste ja hikoileminen vievät nestettä nopeasti. Palasimme siis eilisille poluillemme, tällä kertaa toiseen suuntaan, ja kävimme tutkimassa Kuutinlahden kalliosortuman ihan läheltä. Toiseen suuntaan jyrkänteen ylittäminen sujui jo helpommin, kun tiesimme, mitä oli odotettavissa ja ennen kuin huomasimmekaan, olimme taas Kuutinkanavalla.

Kun saavutimme ensimmäisen yön leiripaikkamme, tuntui kuin olisimme tulleet kotiin. Omaksuimme nopeasti rutinoituneet lepoasennot nuotiopaikalla. Viimeiset 1,5 kilometriä ennen Lapinsalmen riippusiltaa taitoimme 20 minuutissa. Riippusillan kupeessa nautimme maittavan hernekeittolounaan ja sitten koitti koko viikonlopun ajan odotettu elämys, 15 metrin matka pitkin vaappuvaa siltaa rinkat selässä. Vähän hirvitti, mutta selvisimme yli ja jatkoimme matkaa laulellen kohti parkkipaikkaa, josta taksi haki meidät kotiin.

Taksissa sovimme, että koska partio on hyödyllinen harrastus, pitäisi maanantain olla partiolaisille aina yleinen vapaapäivä. Töistä saisi kuitenkin palkkaa ja kokeista kympit tarvitsematta olla paikalla. Näin olisimme voineet jäädä Repovedelle vielä ainakin yhdeksi päiväksi. :)

Tarpojavaellus – parasta ikinä!

Ikäkausivastaavan ja lpkj:n sydämeni hyppii riemusta, kun kahdella tarpojavartiolla on taas vuorossa lempitarpponi, selviytyminen. Toukokuussa Pulut ja Kuukkelit suuntaavat majakkavaellukselle Repovedelle ja odotan sitä jo ihan megana. Repoveden maisemat ovat Etelä-Suomen upeimpia, kirkkaita järviä, lehtoja, kangasmetsää ja jyrkkiä kallioita. Siellä on mm. Olhavanvuoren kiipeilykallio, kalliomaalauksia ja 10 m korkea riippusilta. Puhumattakaan fiiliksestä, joka toivottavasti on katossa – vartioissamme on ainakin reippaasti ainesta mahtavaan meininkiin! Viime kerralla kun suoritimme selviytymismajakkaa Murmelien kanssa Seitsemisessä meillä oli tosi hauskaa, ensimmäisen illan myrskystäkin huolimatta. Kuvia reissusta voi katsella Hesparton galleriassa.

Ehkä parasta majakkavaelluksissa on maisemien ja fiiliksen ohella se, että moni tarpoja kokee silloin ensimmäistä kertaa oikean vaelluksen. Haluan nimenomaan korostaa sitä, että vaellus ei ole haikki. Vaelluksella ei ole rasteja, ei rastitehtäviä, eikä kiritaivalta (ellei itse niin halua), vaan olennaista on matka itse, hyvä meininki ja omassa porukassa kulkeminen. Vaelluksella on aikaa nauttia maisemista, luonnosta ja matkan varrella syntyvästä huumorista. Voi irrottautua hetkeksi kaikesta muusta ja taivaltaa kiireettä paikasta toiseen. Niin ja varsin olennaisia ovat luonnollisesti myös lepo- ja suklaatauot.

Kuulutko Puluihin tai Kuukkeleihin tai jomman kumman ryhmän johtajiin? Kaiva rinkka esiin kellarista ja lähde mukaan näkemään ja kokemaan juttuja, joihin et Töölössä taatusti törmää! Ilmoittautuminen vaellukselle on käynnissä nyt. Mukaan pääsee, kun palauttaa retkikirjeestä (pdf) löytyvän ilmoittautumislapun johtajalle viimeistään 14.4.2011. Tervetuloa!