Kuukkelit Sissari, Tonttu ja Tuittu, vj:t Ausku ja Mape sekä ikäkausivastaava Elmeri valloittivat selviytymismajakan Repovedellä 6.–8.5.2011. Saimme retken aikana nauraa runsaasti ja nauttia hurtista huumorista – what happens in majakka, stays in majakka. :) Reissun pääkohdat voimme kuitenkin paljastaa uteliaimmille.
Perjantaina Nikkasen tilataksi haki meidät uudelta kololta klo 16. Matka Repoveden kansallispuistoon kesti noin 2,5 tuntia ja puoli seitsemältä olimme perillä Tervajärven parkkipaikalla. Taksi kaarsi tiehensä, me nostimme rinkat selkäämme ja lähdimme matkaan kohti Katajajärveä Tontun suunnistaessa.
Olimme paarustaneet tuskin sataakaan metriä, kun näimme ensimmäiset korvasienet. Puolen kilometrin jälkeen oli pakko pysähtyä taukopaikalle pitämään juomapaussia ja vähentämään vaatetusta, tästä eteenpäin goretakki kulki rinkassa koko vaelluksen ajan. Tonttu ja Mape pohtivat kuumeisesti ratkaisua, jolla karkkipussia voisi pitää sopivasti saatavilla myös kävellessä, vaikka taskut eivät riittäneet sille, ja virittelivät sitten itselleen ns. "herkkupovet" upottamalla pussin yllään olevan paidan kaula-aukon ja rinkan rintaremmin väliseen tilaan. Tämä ratkaisu nauratti meitä ja toimi hyvin siihen asti, kunnes Mape jossain reitin varrella kumartui ja kolmasosa karkeista päätyi ilahduttamaan muurahaisia.
Maisemat olivat upeat. Reitti oli paikoin varsinaista ramborataa pitkin jyrkkiä ylä- ja alamäkiä, joskin aina jyrkimpien ylämäkien kohdalla letkastamme kuului yksituumaista voihkintaa. Jossain vaiheessa polku oli vain puolen metrin levyinen kaistale jyrkän kallion ja järven välissä. Olisimme halunneet leiriytyä melkein jokaiselle paikalle jolla pidimme juomatauon. Onneksi leiripaikka, jolle lopulta saavuimme, oli kaunis sekin. Tutkittuamme paikan – ja Tontun käytyä uimassa – pystytimme laavut ja aloimme ruoanlaittoon. Illalliseksi oli varattu kasviskroketteja ja perunamuusia sekä jälkiruoaksi nuotio-omenoita ja vaniljakastiketta, jotka maistuivat nuotion loimussa paistettuina ihanilta. Teimme vielä sisaruspiirin ja menimme nukkumaan.
Majakkavaelluksilla näyttää olevan väistämätön perinne, että ensimmäisenä aamuna nukutaan pommiin. Kello kyllä soi yhdeksältä makuupussini sisätaskussa aivan niin kuin pitikin, mutta sammutin sen unenpöpperössä ja jatkoin tyytyväisenä unia. Myös Ausku kuuli kellon, mutta käänsi niin ikään kylkeä vailla aikomustakaan nousta. Kymmenen jälkeen havahduimme ohikulkijoiden ääniin ja kömmimme vastahakoisesti ulos laavusta laittamaan aamiaista. Ihana aurinko tervehti meitä taivaalta, sen lämmössä oli mukava keitellä teevettä ja kiisseliä myslin kanssa nautittavaksi sekä voidella leipiä. Nautiskelimme aamiaisesta, upeasta säästä ja järvinäköalasta kaikessa rauhassa ennen kuin pakkasimme taas leirin kasaan, täytimme vesipullot ja jatkoimme matkaa.
Ensimmäinen pidempi tauko pidettiin Kuutinkanavalla, jossa tutustuimme satavuotiaaseen tukinuittoränniin ja 9300 vuotta vanhaan kalliosortumaan. Juttelimme muiden matkaajien kanssa, ihmettelimme sissejä ja lähdimme taas suunnistamaan Tuitun johdolla. Reitti yöpaikallemme Mustavuorelle kiersi Kuutinlahden korkeaa jyrkännettä pitkin, meidän oli siis kiivettävä ensin jyrkkää polkua pitkin ylös ja laskeuduttava sitten takaisin alas. Näkymä ylhäältä oli kuitenkin uskomaton.
Seuraavan yön leiripaikkana meillä oli oma pikkuinen niemi. Pystytimme laavut – johtajat hitaammin, Kuukkelit nopeammin – ja kohta koko joukko istuikin jo rannassa kaatuneella männyllä. Keräsimme ruokakamat ja tyhjät pullot yhteen rinkkaan ja lähdimme Olhavalle tutustumaan kallioihin, enttimetsään ja käymään kaivolla. Söimme lounaaksi itse sovellettua tomaatti-linssi-porkkanapataa, paahdettua sipulia ja ruohosipulikrutonkeja. Poltellessani roskia nuotiolla päähäni lensi yhtäkkiä käpy ja vilkaistessani ylöspäin näin neljä iloista naamaa. Ole niille siinä nyt sitten vihainen. :) Laavun vieressä katselevalla kivelläkin oli hauskaa.
Tultuamme takaisin olimme kuumissamme ja kiersimme niemeä tutkien rantoja sopivaa uimapaikkaa etsien. Eipä aikaakaan, kun Tonttu oli jo järvessä, Mape ja Ausku pian perässä. Sissari puolestaan keksi toisenlaisen ratkaisun. Upotin varpaani järveen, jonka vesi oli ehkä seitsemänasteista. Jääkylmää! Puhtaiden vaatteiden kutsu oli kuitenkin vastustamaton. Rantakiveltä kaikuvan kannustuksen saattelemana pulahdin nopeasti hyiseen veteen – ja vielä nopeammin ylös sieltä. Uinnin jälkeen lojuimme rivissä rantakivellä kuin hylkeet ja hieroimme toistemme selkiä kävyillä. Kuuntelimme lintuja, joita Ausku myös kiikaroi ahkerasti. Lopulta oli pakko nousta virittelemään nuotiota ja laittamaan ruokaa. Illan menussa oli kiinalaista, vaahtokarkkikaakaota sekä kerrosjälkiruoka, johon kukin sai koota vaniljavanukasta, kaakaovanukasta, suklaamoussea, spraykermavaahtoa ja strösseliä haluamassaan järjestyksessä. Auringonlasku tyynellä järvellä oli mieletön.
Sunnuntaiaamun herätys onnistui edellistä paremmin. Kuukkelit keittelivät aamupuuron ja lähtivät aamiaisen jälkeen jälleen kaivolle. Mape, Ausku ja Elmeri jäivät tiskaamaan ja purkamaan leiriä. Pakattuamme katsoimme kelloa sekä hyvin lämmintä säätä ja totesimme, että on parasta jättää sille päivälle suunniteltu Mustavuoren näkötornissa käynti väliin, jotta voimme tehdä paluumatkaa rauhallisesti ja pitää riittävästi juomataukoja – kuuma auringonpaiste ja hikoileminen vievät nestettä nopeasti. Palasimme siis eilisille poluillemme, tällä kertaa toiseen suuntaan, ja kävimme tutkimassa Kuutinlahden kalliosortuman ihan läheltä. Toiseen suuntaan jyrkänteen ylittäminen sujui jo helpommin, kun tiesimme, mitä oli odotettavissa ja ennen kuin huomasimmekaan, olimme taas Kuutinkanavalla.
Kun saavutimme ensimmäisen yön leiripaikkamme, tuntui kuin olisimme tulleet kotiin. Omaksuimme nopeasti rutinoituneet lepoasennot nuotiopaikalla. Viimeiset 1,5 kilometriä ennen Lapinsalmen riippusiltaa taitoimme 20 minuutissa. Riippusillan kupeessa nautimme maittavan hernekeittolounaan ja sitten koitti koko viikonlopun ajan odotettu elämys, 15 metrin matka pitkin vaappuvaa siltaa rinkat selässä. Vähän hirvitti, mutta selvisimme yli ja jatkoimme matkaa laulellen kohti parkkipaikkaa, josta taksi haki meidät kotiin.
Taksissa sovimme, että koska partio on hyödyllinen harrastus, pitäisi maanantain olla partiolaisille aina yleinen vapaapäivä. Töistä saisi kuitenkin palkkaa ja kokeista kympit tarvitsematta olla paikalla. Näin olisimme voineet jäädä Repovedelle vielä ainakin yhdeksi päiväksi. :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti