Kurssiviikonloppu järjestettiin Hollolan Havukalliolla 20.–22.5.2011. Navigaattori johdatti meidät jotakuinkin perille itse keksimäänsä reittiä pitkin, eikä radiosta tuntunut löytyvän sopivaa kanavaa sitten millään (paitsi Yle Puhe sekä Radio Dei, joita Laura ei jostain syystä kuitenkaan hyväksynyt). Perillä pystytimme ripeästi teltan, vedimme valjaat ja muut varusteet yllemme ja lähdimme kipuamaan kallioreittejä pitkin ylös. Kurssin ohjelmaan sisältyi vapaata kiipeilyä ja koulutusta. Sen lisäksi, että otimme tuntumaa kallioon välillä asianmukaisesti, välillä jälkiä jättäen, opimme uutta yläköysiankkurien rakentamisesta, laskeutumispisteiden teosta ja kiipeilyturvallisuudesta.
Virallisten sessioiden lisäksi osa kouluttajista jakoi mielellään pieniä kikkoja vapaahetkinä. Itse vietin ainakin parikymmentä minuuttia maan tasalla mäntyyn sidottuna harjoitellen kiipeilyä ja varmistamista ilman valjaita, vanhojen Aku Ankka -piirrettyjen malliin. (En suosittele kokeilemista. Valjaat ovat paitsi turvalliset, myös varsin mukavat tähän tekniikkaan verrattuna. Nivusiin sattuu jo pelkkä ajatus siitä, ettei Aku käytä edes housuja kiivetessään...)
Itsesuojeluvaisto koetuksella
Kiipesimme kouluttajan kanssa kallionlaelle ja lähdimme yksi kerrallaan varmistamaan itseämme kohti porahakoja, joihin ankkuri oli määrä rakentaa. Minä hiivin edeltä puuhun kiinnitetyn köyden kanssa, klippasin itseni seinämään kiinni sulkurenkaalla ja solmin köyden toisen pään viereiseen lenkkiin, jotta Laura voisi tulla turvallisesti perässä. Jyrkänteen reunalla keikkuen rakentelimme ankkurin kaikessa rauhassa ja heitimme köyden päät alas. Sitten tuli itsesuojeluvaistolle kysyntää. Siis 25 metriä tyhjää alla, nippu löysää slingiä kädessä ja sit pitäis muka astua reunan yli taaksepäin, pudota jonkin matkaa kunnes ankkuri on tiukalla ja nykäisee? Ihan tosi kuumottavaa. Kuolemaa halveksuen syöksyimme kuitenkin molemmat vuoron perään tyhjyyteen, varmistaen matkamme köyttä pitkin maan pinnalle, vain yrittääksemme taas seinää pitkin takaisin ylös.
Taistelu makuualustasta
Hesparton sininen vaellusteltta soi kelpo yösijan kolmelle hengelle: meille ja Riikalle Meritähdistä. Muhkurainen maasto ei kuitenkaan varsinaisesti hellinyt kallion kolhimia ja kiipeilyn kipeyttämiä lihaksia. Terävän harjanteen muotoinen, poikittainen kivi selän alla maaten vaanin kärsivällisesti Lauran nukkumapaikkaa, jossa solumuovinen ja ilmatäytteinen makuualusta muodostivat ihanan kerrospatjan.
"Kun se kierähtää hiukan oikealle, olen valmiina...".
Laura nousi istumaan, kumartui säätämään jotain teltan jalkopäädyssä ja sillä aikaa suoritin onnistuneen aluevaltauksen.
"Oo siinä sit hetki. Mut jossain vaiheessa mä tökin sut kyllä sit omalle paikalles."
Näin myös tapahtui. Luovutettuani paikan myöhemmin takaisin ja nukahdettuani omaan reunaani alkoi uninen taisto, joka sisälsi notkeita jooga-asanamaisia kivenväistöliikkeitä minun puoleltani ja taitavia puolustusasemia Lauran puolelta. Jossain vaiheessa havahduin siihen, että yritin unissani irrottaa teltan pohjan alla kasvavaa paksua puunjuurta potkimalla – ja Laura siihen, että hänen epäonninen jalkansa oli siinä välissä. Löydettyäni vihdoin kohtuullisen mukavan makuuasennon vaivuin syvempään uneen, vain herätäkseni puolentoista tunnin päästä kamalaan vessahätään. Ei auttanut, makuupussista oli noustava. Pusikon pimento soi helpotuksen peipposten tirskuessa pään yllä. Palasin telttaan, suoritin jälleen viitisen minuuttia kiehnäystä kivien ja juurten päällä ja sitten nukuin loppuyön niin makeasti kuin niissä olosuhteissa pystyi.
Sunnuntai vierähti nopeasti ankkureita rakentaen, kiiveten ja erilaisia varmistusniksejä opetellen – nyt tiedän, miten pääsen kalliotasanteelta turvallisesti (joskin tuskallisesti) alas silloinkin, kun olen onnistunut pudottamaan sekä varmistuslaitteet että sulkurenkaat. Pian kiidimmekin harmaassa Minissä motarilla kohti stadia laulaen radion mukana Bon Jovia:
"And I, will love you, beeeeibeee, aaaaalwaays".
Mutta mihin joutui Lauran brusikki? :)
Kiinnostaisiko sinuakin jokin kurssi?
Syksyn kurssivihko on ilmestynyt ja löytyy piirin sivuilta. Ilmoittautuminen tapahtuu keskitetysti oman lpk:n kautta. Bongaa siis haluamasi kurssit oppaasta ja kerro Elmerille 24.8. mennessä
1) mille kurss(e)ille haluat,
2) onko sinulla erikoisruokavalioita, ja jos, niin mitä.
Jos et tiedä, mille kurssille menisit, ota rohkeasti yhteyttä Elmeriin. Etsitään yhdessä sinulle sopiva kurssi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti