Vietin Yrjönpäivää viime sunnuntaina Pariisissa. Samaan aikaan paikan päällä oli suuri partiotapaaminen. Kaupunki kuhisi partiolaisia vihreissä paidoissaan ja erivärisissä huiveissaan. Mulla ei ollut paitaa eikä huivia mukana matkalla, mutta kolmiapilaahan kannan pysyvästi sääressäni. Joku ryhmä tunnistikin sen kasvitieteellisen puutarhan läpi kulkiessani ja teki partiotervehdyksen. :)
Aika samalta näytti ranskalaisten meininki kuin meilläkin. Paitsi että niiden partiopaidoissa oli lyhyet hihat, mikä Pariisin pääsiäishelteissä oli varmasti kiva juttu. Kuinkahan moni noista tuolla nähdyistä tulee jamboreelle?
Pyhän Yrjön legendan voi kerrata Partiowikistä ja lisää juttua partiolaisten suojeluspyhimyksestä löytyy myös Wikipediasta.
keskiviikko 27. huhtikuuta 2011
tiistai 19. huhtikuuta 2011
Päräyttävä partioparaati 17.4.
Sunnuntaina 17.4. osallistui 19 hesparttoa Pääkaupunkiseudun partiolaisten paraatiin, jossa marssimme Tösin rinnalla komeana joukkona pitkin Helsingin katuja. Edustavat tarpojat ja samoajat johtivat joukkoamme, ja erityisesti voimme olla ylpeitä rumpalisteistamme Mapesta ja Keijosta, jotka löivät tahtia marssiimme. Monta seikkailijaa saapui myös paikalle ja pari sudariakin uuden hienon viirinsä kanssa. Lisäksi joukossa olivat tietysti lpkj Elmeri sekä kaksi vaeltajaa. Huudot raikasivat kirkkaina ja kuultiimpa pari aivan uuttakin huutoa.
Ihan liekeissä
Perjantaina 1.4. lastasimme lippukunnan bussiin ja suuntasimme 40 hengen voimin lpk-retki Savulle. Kämppänaapurit Kirkkonummen Långvikissa olivat kuitenkin järkänneet meille käytännön aprillipilan, ojassa oli auto, jonka ohi bussi ei päässyt jäisellä tiellä. Jäimme siis tavaroinemme seisomaan keskelle Långvikin FBK:n pihaa, 2,7 km:n päähän kämpästä.
Eipä aikaakaan, kun apuun riensivät arjen sankarit.
Aivan sattumalta Långvikin FBK harjoittelee perjantaisin klo 19! Niinpä urheat savusukeltajat pelastivat neidot pulasta lastaten tavaramme autoonsa ja viemällä ne perille. Kiitimme palomiehiä avusta säihkyvin silmin ja kutsuimme heidät mukaan paloharjoituksiimme seuraavana päivänä. Sitten alkoi vimmattu tavaroiden roudaus ylös mäkeä, vedenkanto, polttopuiden hakkuu ja kämpän lämmitys. Seikkailijat aloittivat kämpässä leipurimerkin teon, samoajat veivät tavaransa laavulle (hrr!) ja vaeltajat majoittuivat saunaan. Me kipusimme tarpojien kanssa ylälaverille tekemään pausseja ja syömään karkkia.
Vaeltajilla oli juhlailta. Saunalle tuotiin illallistarpeet sekä ohjeet salaperäisessä kirjekuoressa. Annetuista aineista oli määrä loihtia menu, joka sisälsi mansikkamargaritaa (alkoholitonta toki), loimulohta ja foliokasviksia, karamellisoitua banaania ja minttukaakaot lopuksi. Mukaan oli etukäteen käsketty ottaa myös kämpälle sopiva juhla-asu.
Yöllä tarpojat valvoivat kuunnellen, kuinka seikkailijat neuvottelivat alalaverilla siitä, kuka tulee kenenkin kanssa huussiin. Minä nukuin kuin tukki. Hyvän partiounen salaisuus on korvatulpat (ei toimi sudarien kanssa).
Herkkuaamiaisen jälkeen tarpojat muuttivat saunalle ja Johiksen nuotio-ohjelma alkoi. Sudaritkin saapuivat ja tutustuivat paikkoihin. Vuolimme yhdessä vaahtokarkkitikun jokaiselle ja söimme lounaan. Sitä ennen joka sudari sai ruokailuvälineisiinsä nimikoinnin. En retkeile ikinä ilman merkkaustussia, jos mukana on yksikin alaikäinen, jonka varusteista ehkä puuttuu nimi. "Mun veitsi hävisi tiskissä" jne. ja jos siinä olisi ollut nimi, se löytyisi heti. Tiskijonon kulkiessa joimme johtajien kesken kahvia keittiössä, kun Ainu katsoi ulos ikkunasta.
"Tuol ulkona on muuten palomies."
Savusukeltaja itse asiassa, kuten hetken päästä opimme pyydettyämme hänet kahville. Palomiehet Tihi ja Clasu olivat saapuneet mukaan paloharjoituksiimme ja ryhtyivät pitämään sammutusrasteja. Rastirata oli hauska, ainakin näytti ja kuulosti siltä. Eri rasteilla kokeiltiin mm. eri materiaalien palamista, rasvapaloa ja kämpästä ikkunan kautta pelastautumista (taattu hitti). Kohokohtia olivat tietysti pisteet, joilla kaikki halukkaat pääsivät sammuttamaan tynnyripaloa sammutuspeitteellä ja jauhesammuttimella. Omalla rastillani hoidettiin palovammoja, siirrettiin loukkaantuneita ja tehtiin paarit makuualustoista. Pääsinpä itsekin paarikyytiin vakuutettuani, että paarit taatusti kantavat tarpojan, jos ne kerran kestäisivät tarpeen tullen minutkin. Ja hei se lippukuntalainen joka sanoi että olen kevyt, ilmoittaudu. Susta tuli just mun suosikki. :D
Kaikkein mageinta oli, kun saimme loppunäytöksenä nähdä miltä näyttää, kun 1 dl vettä sekoitetaan pullolliseen kiehuvaa rypsiöljyä. Tuloksenahan on nelimetrinen liekkipatsas, ei tee mieli kokeilla tätä liesituulettimen alla... Ikävä kyllä huomasimme jälkeenpäin ottaneemme demonstraatioon väärän kattilan. Käytössä oli vanhan kahvapuolen kattilan sijaan uusi... Ja pian saammekin sitten taas uuden. ;)
Sudarien eka yö sujui ihan loistavasti, johtajat tultiin herättämään vain kerran. Jäin turvaksi nukkumaan kämpän lattialle. Aamulla paljastui, että tarpojien valtakunnassa saunalla oli valvottu ja pulistu juuri niin myöhään kuin epäilinkin. :) Sudarien yö kuitenkin taisi jännittää mua enemmän kuin lapsia itseään. Nukuin koiranunta ja heräsin joka kerta kun kuulin risahduksenkin. Ku viimein ennen aamuseitsemää heräsin lopullisesti siihen, että makuupussini jalkopään päällä seisoo iloisesti hymyilevä sudari, en ollut pirteimmilläni. Silti sudarin hymy on ehkä parasta mihin voi herätä. <3 Henkilökohtaisesti koin yhden retken parhaista hetkistä jälleen illalla, kun valvoin yksin kämpässä sudarien ja seikkailijoiden unta. Kirjoitin buugiin mörskärin valossa, kuuntelin lavereilta kantautuvaa unista tuhinaa ja kaminan pöhinää. Rakastan sitä ääntä. Juuri mikään ei tuo rauhallisempaa oloa. Lpkj:na toimiessa lpk-redu on ehkä parasta vuodessa. Mikä olisi parempaa kuin tehdä partion ydintä, kaikki ikäkaudet huomioon ottavaa partio-ohjelmaa luonnossa, kämpällä, yhdessä ihan koko porukan kanssa? Minulle kun ihan jokainen hespartto on tärkeä, pienimmästä sudarista vanhimpaan siskoon. Ja meillähän on myös maailman hienoin kämppä käytössämme. Mulle itselleni jäi redusta niin hyvä mieli, että olen saanut siitä buustia koko viikoksi. Kiitos siitä kuuluu teille, kaikki ihanaiset mussukat, jotka olitte mukana tekemässä retkestä just niin mainion kuin se oli! <3 Ai niin, kuvia voi katsoa galleriassa.
Eipä aikaakaan, kun apuun riensivät arjen sankarit.
Aivan sattumalta Långvikin FBK harjoittelee perjantaisin klo 19! Niinpä urheat savusukeltajat pelastivat neidot pulasta lastaten tavaramme autoonsa ja viemällä ne perille. Kiitimme palomiehiä avusta säihkyvin silmin ja kutsuimme heidät mukaan paloharjoituksiimme seuraavana päivänä. Sitten alkoi vimmattu tavaroiden roudaus ylös mäkeä, vedenkanto, polttopuiden hakkuu ja kämpän lämmitys. Seikkailijat aloittivat kämpässä leipurimerkin teon, samoajat veivät tavaransa laavulle (hrr!) ja vaeltajat majoittuivat saunaan. Me kipusimme tarpojien kanssa ylälaverille tekemään pausseja ja syömään karkkia.
Vaeltajilla oli juhlailta. Saunalle tuotiin illallistarpeet sekä ohjeet salaperäisessä kirjekuoressa. Annetuista aineista oli määrä loihtia menu, joka sisälsi mansikkamargaritaa (alkoholitonta toki), loimulohta ja foliokasviksia, karamellisoitua banaania ja minttukaakaot lopuksi. Mukaan oli etukäteen käsketty ottaa myös kämpälle sopiva juhla-asu.
Yöllä tarpojat valvoivat kuunnellen, kuinka seikkailijat neuvottelivat alalaverilla siitä, kuka tulee kenenkin kanssa huussiin. Minä nukuin kuin tukki. Hyvän partiounen salaisuus on korvatulpat (ei toimi sudarien kanssa).
Herkkuaamiaisen jälkeen tarpojat muuttivat saunalle ja Johiksen nuotio-ohjelma alkoi. Sudaritkin saapuivat ja tutustuivat paikkoihin. Vuolimme yhdessä vaahtokarkkitikun jokaiselle ja söimme lounaan. Sitä ennen joka sudari sai ruokailuvälineisiinsä nimikoinnin. En retkeile ikinä ilman merkkaustussia, jos mukana on yksikin alaikäinen, jonka varusteista ehkä puuttuu nimi. "Mun veitsi hävisi tiskissä" jne. ja jos siinä olisi ollut nimi, se löytyisi heti. Tiskijonon kulkiessa joimme johtajien kesken kahvia keittiössä, kun Ainu katsoi ulos ikkunasta.
"Tuol ulkona on muuten palomies."
Savusukeltaja itse asiassa, kuten hetken päästä opimme pyydettyämme hänet kahville. Palomiehet Tihi ja Clasu olivat saapuneet mukaan paloharjoituksiimme ja ryhtyivät pitämään sammutusrasteja. Rastirata oli hauska, ainakin näytti ja kuulosti siltä. Eri rasteilla kokeiltiin mm. eri materiaalien palamista, rasvapaloa ja kämpästä ikkunan kautta pelastautumista (taattu hitti). Kohokohtia olivat tietysti pisteet, joilla kaikki halukkaat pääsivät sammuttamaan tynnyripaloa sammutuspeitteellä ja jauhesammuttimella. Omalla rastillani hoidettiin palovammoja, siirrettiin loukkaantuneita ja tehtiin paarit makuualustoista. Pääsinpä itsekin paarikyytiin vakuutettuani, että paarit taatusti kantavat tarpojan, jos ne kerran kestäisivät tarpeen tullen minutkin. Ja hei se lippukuntalainen joka sanoi että olen kevyt, ilmoittaudu. Susta tuli just mun suosikki. :D
Kaikkein mageinta oli, kun saimme loppunäytöksenä nähdä miltä näyttää, kun 1 dl vettä sekoitetaan pullolliseen kiehuvaa rypsiöljyä. Tuloksenahan on nelimetrinen liekkipatsas, ei tee mieli kokeilla tätä liesituulettimen alla... Ikävä kyllä huomasimme jälkeenpäin ottaneemme demonstraatioon väärän kattilan. Käytössä oli vanhan kahvapuolen kattilan sijaan uusi... Ja pian saammekin sitten taas uuden. ;)
Sudarien eka yö sujui ihan loistavasti, johtajat tultiin herättämään vain kerran. Jäin turvaksi nukkumaan kämpän lattialle. Aamulla paljastui, että tarpojien valtakunnassa saunalla oli valvottu ja pulistu juuri niin myöhään kuin epäilinkin. :) Sudarien yö kuitenkin taisi jännittää mua enemmän kuin lapsia itseään. Nukuin koiranunta ja heräsin joka kerta kun kuulin risahduksenkin. Ku viimein ennen aamuseitsemää heräsin lopullisesti siihen, että makuupussini jalkopään päällä seisoo iloisesti hymyilevä sudari, en ollut pirteimmilläni. Silti sudarin hymy on ehkä parasta mihin voi herätä. <3 Henkilökohtaisesti koin yhden retken parhaista hetkistä jälleen illalla, kun valvoin yksin kämpässä sudarien ja seikkailijoiden unta. Kirjoitin buugiin mörskärin valossa, kuuntelin lavereilta kantautuvaa unista tuhinaa ja kaminan pöhinää. Rakastan sitä ääntä. Juuri mikään ei tuo rauhallisempaa oloa. Lpkj:na toimiessa lpk-redu on ehkä parasta vuodessa. Mikä olisi parempaa kuin tehdä partion ydintä, kaikki ikäkaudet huomioon ottavaa partio-ohjelmaa luonnossa, kämpällä, yhdessä ihan koko porukan kanssa? Minulle kun ihan jokainen hespartto on tärkeä, pienimmästä sudarista vanhimpaan siskoon. Ja meillähän on myös maailman hienoin kämppä käytössämme. Mulle itselleni jäi redusta niin hyvä mieli, että olen saanut siitä buustia koko viikoksi. Kiitos siitä kuuluu teille, kaikki ihanaiset mussukat, jotka olitte mukana tekemässä retkestä just niin mainion kuin se oli! <3 Ai niin, kuvia voi katsoa galleriassa.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)