Lpk-retki Survival '12 Kavalahdessa 26.–28.10.2012

Lippukuntaretki Survival '12 keräsi lähes 50 hesparttoa nauttimaan talvisesta viikonlopusta Inkoon Kavalahteen. Bussi keräsi meidät kololta perjantai-iltana klo 17.30 ja suuntasi talviselle retkipaikallemme, ensilumi kun tuli tänä vuonna harvinaisen aikaisin.

Perillä jakauduimme eri paikkoihin tekemään ikäkausiohjelmaa. Seikkailijat tekivät sytytyspaloja, sudenpennut huivikoruja ja samoajat pohtivat johtajuuden eri muotoja. Tarpojat valmistautuivat lupauksenantoon miettimällä, mitä eri partioihanteet kullekin heistä merkitsevät. Välillä nautimme Lauran valmistamaa namiherkkuiltapalaa.

 Jänis ja Hylje löysivät kasvomaalausvärit.

Loppuillan tarpojakaste vei Tiltaltit ja osan Hippiäisistä metsään, jossa neiti Vampyyri aiheutti sydämentykytyksiä hyppäämällä pahaa-aavistamattomien kulkijoiden niskaan kulman takaa. Ulkotuliroihujen valossa tapahtui muutakin jännää, uudet tarpojat nauttivat muun muassa myrkkyä, johon onneksi löytyi lopulta vastalääke. Perinteen mukaisesti tarpojina jo pari vuotta toimineet Hippiäiset tekivät kasteen nuoremmilleen. Ilta huipentui lupauksenantoon järven rannalla kuun ja mörskärien valossa.

Lauantaina rakennettiin majoja

Lauantain ohjelmassa oli majanrakennusta sekä selviytymisrata, jossa muun muassa opeteltiin suunnistusta, eri majoitteiden pystytystä, toimimista eksyneenä tai väsyneenä vaelluksella ja ensiapua. Vaikka majoista tulikin huikean hienoja, nukuimme yömme kuitenkin sisätiloissa.

Kenellä on pisin pikkurilli?

Lauantai-iltana saunoimme, lauloimme yhdessä ja nautimme Tiltalttien tekemästä iltanuotio-ohjelmasta. Huomionosoituksiakin jaettiin: pitkään ansiokasta työtä lippukunnan hyväksi tehnyt rahastonhoitajamme Johis palkittiin Pääkaupunkiseudun Partiolaisten pronssisella ansiomitalilla. Onnea Johikselle ja kiitos kaikesta lippukunnan hyväksi tekemästäsi työstä!

Johis sai piirin pronssisen ansiomerkin, ex-lpkj Elmeri onnittelee.

Iltanuotiolla erityisesti Meksikon pikajuna -kuvaelma ja stop-leikki naurattivat yleisöä hirmuisesti. Myös Masa-mato ehti juoda nimikkoleikkinsä aikana aivan liian monta kokista, kun retkeläiset leikkivät jojoilla, viiuu-viiuu.

Luonto helli kauneudellaan

Talvinen maisema sai vanhat ja nuoret hespartot huokailemaan ihastuksesta. Järven päällä hiljakseen leijuva usva, lumikiteiden kimmellys ruohikossa ja huurteiset koivut muistuttivat siitä, kuinka ylivertainen designer luontoäiti on ihmiseen verrattuna. Rinnettä pitkin tippuvan veden kallion alla kasvaviin mustikanvarpuihin muodostamat jääveistokset menisivät milloin tahansa kaupaksi missä tahansa taidegalleriassa.

Tonttu tutustuttaa ryhmää rastillaan karttamerkkeihin.

 Hiukset kiinni ja kello mukaan!

Viileä (tai märkä) sää luo kuitenkin erityisvaatimuksia retkivarusteille. Vanhempien on hyvä huomioida rinkkaa pakatessa, että mukana on oltava nimenomaan villasukat, ei pörrösukkia. Villa on materiaali, joka lämmittää märkänäkin, toisin kuin puuvillaiset ja tekokuituiset pörrösukat. Lisäksi johtajat tahtovat muistuttaa, että pitkien hiusten tulisi olla retkelle lähdettäessä letitettyinä ja mukaan on hyvä ottaa myös varapampula. Avoimina liehuvat pitkät hiukset saattavat sotkeutua pahasti oksiin metsässä rymytessä, uivat herkästi keittolautasella ja menevät huopamaisiin takkuihin. Nuotioita tai ulkotulia sytytellessä pitkä tukka on turvallisuusriski, koska jos se osuu tuleen, se saattaa roihahtaa. Myös jos leiriohjelmassa on kiipeilyä, hiukset avoimena ei pääse seinälle lainkaan turvallisuussyistä.

Myös rannekello on hyvä varuste mukana, mikäli retkeläinen ei tahdo viettää koko loppuiltaa metsässä suunnistamassa. Kallis kellon ei tarvitse olla, vaan marketista tai halpakaupasta ostettu muutaman euron rannetiuku riittää kyllä metsäolosuhteissa.

Kiitos retkestä kaikille osallistujille! Lisää retkikuvia voit katsella galleriasta.

Retkiruokaa

Terveisiä lippukuntaretken keittiöstä!

Hespartto teki 28.–30.10. ensiaputeemaisen lippukuntaretken Partiopoukamaan. Muonitimme Keijon kanssa retken Ison Poukaman keittokomerossa, jossa tunnelma oli tiskiveden kiehuessa välillä melko huuruinen. Keittiö jakaa nyt suosikkiruoan reseptin tulevia retkiä varten.

Feta-pinaattipasta (5–6 annosta)

500 g spiraalipastaa (tricolore)
2 pss pakastepinaattia
2 sipulia
2 prk fetakuutioita
2 prk ruokakermaa
loraus oliiviöljyä
maun mukaan mustapippuria
ripaus oreganoa ja suolaa

1. Keitä ja valuta pasta pakkauksen ohjeen mukaan. Pidä lämpimänä.
2. Kuullota öljyssä pannulla sipulit. Lisää pinaatit, pasta ja kerma ja sekoita. Mausta.
3. Sekoita joukkoon fetakuutiot ja tarjoile.


Jälkkäriä, nam!

Tarpojat tekivät perjantaina Tuulensuussa itselleen illallisen, jonka jälkiruokana syötiin pipari-omena-kerrosmaljoja. Piparin ja omenan pyhä allianssi luo makuyhdistelmän, joka ei muistuta kovin läheisesti piparia eikä omenaa, mutta on tosi hyvä. Kannattaa kokeilla!

Pipari-omena-kerrosmaljat (kuudelle)

1 prk vispikermaa
200 g maitorahkaa
200 g vaniljarahkaa
pipareita
250 g omenoita

Vatkaa kerma vaahdoksi ja sekoita joukkoon rahka. Rouhi piparit karkeaksi murskaksi, säästä muutama koristeluun. Raasta omenat ja sekoita rahkaan. Lusikoi annosmaljoihin kerroksittain omena-rahkaseosta ja piparimurskaa. Koristele kokonaisilla pipareilla.


Retkellä syötiin myös chili sin carnea, kanapastaa ja nakkikeittoa/linssikeittoa, sekä tietenkin supersuklaista kaakaota ja tuoretta pullaa. Siinä sivussa ratkottiin kiperiä ea-tilanteita ja maskeerattiin avomurtumia. Kuulemma yöllisestä "kaasupulloräjähdys"-extremerastistakin selvittiin kunnialla. Kiitos Poukama!

Ihan liekeissä

Perjantaina 1.4. lastasimme lippukunnan bussiin ja suuntasimme 40 hengen voimin lpk-retki Savulle. Kämppänaapurit Kirkkonummen Långvikissa olivat kuitenkin järkänneet meille käytännön aprillipilan, ojassa oli auto, jonka ohi bussi ei päässyt jäisellä tiellä. Jäimme siis tavaroinemme seisomaan keskelle Långvikin FBK:n pihaa, 2,7 km:n päähän kämpästä.

Eipä aikaakaan, kun apuun riensivät arjen sankarit.
 Aivan sattumalta Långvikin FBK harjoittelee perjantaisin klo 19! Niinpä urheat savusukeltajat pelastivat neidot pulasta lastaten tavaramme autoonsa ja viemällä ne perille. Kiitimme palomiehiä avusta säihkyvin silmin ja kutsuimme heidät mukaan paloharjoituksiimme seuraavana päivänä. Sitten alkoi vimmattu tavaroiden roudaus ylös mäkeä, vedenkanto, polttopuiden hakkuu ja kämpän lämmitys. Seikkailijat aloittivat kämpässä leipurimerkin teon, samoajat veivät tavaransa laavulle (hrr!) ja vaeltajat majoittuivat saunaan. Me kipusimme tarpojien kanssa ylälaverille tekemään pausseja ja syömään karkkia.

Vaeltajilla oli juhlailta. Saunalle tuotiin illallistarpeet sekä ohjeet salaperäisessä kirjekuoressa. Annetuista aineista oli määrä loihtia menu, joka sisälsi mansikkamargaritaa (alkoholitonta toki), loimulohta ja foliokasviksia, karamellisoitua banaania ja minttukaakaot lopuksi. Mukaan oli etukäteen käsketty ottaa myös kämpälle sopiva juhla-asu.

Yöllä tarpojat valvoivat kuunnellen, kuinka seikkailijat neuvottelivat alalaverilla siitä, kuka tulee kenenkin kanssa huussiin. Minä nukuin kuin tukki. Hyvän partiounen salaisuus on korvatulpat (ei toimi sudarien kanssa).

Herkkuaamiaisen jälkeen tarpojat muuttivat saunalle ja Johiksen nuotio-ohjelma alkoi. Sudaritkin saapuivat ja tutustuivat paikkoihin. Vuolimme yhdessä vaahtokarkkitikun jokaiselle ja söimme lounaan. Sitä ennen joka sudari sai ruokailuvälineisiinsä nimikoinnin. En retkeile ikinä ilman merkkaustussia, jos mukana on yksikin alaikäinen, jonka varusteista ehkä puuttuu nimi. "Mun veitsi hävisi tiskissä" jne. ja jos siinä olisi ollut nimi, se löytyisi heti. Tiskijonon kulkiessa joimme johtajien kesken kahvia keittiössä, kun Ainu katsoi ulos ikkunasta.
"Tuol ulkona on muuten palomies."
Savusukeltaja itse asiassa, kuten hetken päästä opimme pyydettyämme hänet kahville. Palomiehet Tihi ja Clasu olivat saapuneet mukaan paloharjoituksiimme ja ryhtyivät pitämään sammutusrasteja. Rastirata oli hauska, ainakin näytti ja kuulosti siltä. Eri rasteilla kokeiltiin mm. eri materiaalien palamista, rasvapaloa ja kämpästä ikkunan kautta pelastautumista (taattu hitti). Kohokohtia olivat tietysti pisteet, joilla kaikki halukkaat pääsivät sammuttamaan tynnyripaloa sammutuspeitteellä ja jauhesammuttimella. Omalla rastillani hoidettiin palovammoja, siirrettiin loukkaantuneita ja tehtiin paarit makuualustoista. Pääsinpä itsekin paarikyytiin vakuutettuani, että paarit taatusti kantavat tarpojan, jos ne kerran kestäisivät tarpeen tullen minutkin. Ja hei se lippukuntalainen joka sanoi että olen kevyt, ilmoittaudu. Susta tuli just mun suosikki. :D

Kaikkein mageinta oli, kun saimme loppunäytöksenä nähdä miltä näyttää, kun 1 dl vettä sekoitetaan pullolliseen kiehuvaa rypsiöljyä. Tuloksenahan on nelimetrinen liekkipatsas, ei tee mieli kokeilla tätä liesituulettimen alla... Ikävä kyllä huomasimme jälkeenpäin ottaneemme demonstraatioon väärän kattilan. Käytössä oli vanhan kahvapuolen kattilan sijaan uusi... Ja pian saammekin sitten taas uuden. ;)

Sudarien eka yö sujui ihan loistavasti, johtajat tultiin herättämään vain kerran. Jäin turvaksi nukkumaan kämpän lattialle. Aamulla paljastui, että tarpojien valtakunnassa saunalla oli valvottu ja pulistu juuri niin myöhään kuin epäilinkin. :) Sudarien yö kuitenkin taisi jännittää mua enemmän kuin lapsia itseään. Nukuin koiranunta ja heräsin joka kerta kun kuulin risahduksenkin. Ku viimein ennen aamuseitsemää heräsin lopullisesti siihen, että makuupussini jalkopään päällä seisoo iloisesti hymyilevä sudari, en ollut pirteimmilläni. Silti sudarin hymy on ehkä parasta mihin voi herätä. <3 Henkilökohtaisesti koin yhden retken parhaista hetkistä jälleen illalla, kun valvoin yksin kämpässä sudarien ja seikkailijoiden unta. Kirjoitin buugiin mörskärin valossa, kuuntelin lavereilta kantautuvaa unista tuhinaa ja kaminan pöhinää. Rakastan sitä ääntä. Juuri mikään ei tuo rauhallisempaa oloa. Lpkj:na toimiessa lpk-redu on ehkä parasta vuodessa. Mikä olisi parempaa kuin tehdä partion ydintä, kaikki ikäkaudet huomioon ottavaa partio-ohjelmaa luonnossa, kämpällä, yhdessä ihan koko porukan kanssa? Minulle kun ihan jokainen hespartto on tärkeä, pienimmästä sudarista vanhimpaan siskoon. Ja meillähän on myös maailman hienoin kämppä käytössämme. Mulle itselleni jäi redusta niin hyvä mieli, että olen saanut siitä buustia koko viikoksi. Kiitos siitä kuuluu teille, kaikki ihanaiset mussukat, jotka olitte mukana tekemässä retkestä just niin mainion kuin se oli! <3 Ai niin, kuvia voi katsoa galleriassa.