tiistai 30. lokakuuta 2012

Lpk-retki Survival '12 Kavalahdessa 26.–28.10.2012

Lippukuntaretki Survival '12 keräsi lähes 50 hesparttoa nauttimaan talvisesta viikonlopusta Inkoon Kavalahteen. Bussi keräsi meidät kololta perjantai-iltana klo 17.30 ja suuntasi talviselle retkipaikallemme, ensilumi kun tuli tänä vuonna harvinaisen aikaisin.

Perillä jakauduimme eri paikkoihin tekemään ikäkausiohjelmaa. Seikkailijat tekivät sytytyspaloja, sudenpennut huivikoruja ja samoajat pohtivat johtajuuden eri muotoja. Tarpojat valmistautuivat lupauksenantoon miettimällä, mitä eri partioihanteet kullekin heistä merkitsevät. Välillä nautimme Lauran valmistamaa namiherkkuiltapalaa.

 Jänis ja Hylje löysivät kasvomaalausvärit.

Loppuillan tarpojakaste vei Tiltaltit ja osan Hippiäisistä metsään, jossa neiti Vampyyri aiheutti sydämentykytyksiä hyppäämällä pahaa-aavistamattomien kulkijoiden niskaan kulman takaa. Ulkotuliroihujen valossa tapahtui muutakin jännää, uudet tarpojat nauttivat muun muassa myrkkyä, johon onneksi löytyi lopulta vastalääke. Perinteen mukaisesti tarpojina jo pari vuotta toimineet Hippiäiset tekivät kasteen nuoremmilleen. Ilta huipentui lupauksenantoon järven rannalla kuun ja mörskärien valossa.

Lauantaina rakennettiin majoja


Lauantain ohjelmassa oli majanrakennusta sekä selviytymisrata, jossa muun muassa opeteltiin suunnistusta, eri majoitteiden pystytystä, toimimista eksyneenä tai väsyneenä vaelluksella ja ensiapua. Vaikka majoista tulikin huikean hienoja, nukuimme yömme kuitenkin sisätiloissa.

Kenellä on pisin pikkurilli?

Lauantai-iltana saunoimme, lauloimme yhdessä ja nautimme Tiltalttien tekemästä iltanuotio-ohjelmasta. Huomionosoituksiakin jaettiin: pitkään ansiokasta työtä lippukunnan hyväksi tehnyt rahastonhoitajamme Johis palkittiin Pääkaupunkiseudun Partiolaisten pronssisella ansiomitalilla. Onnea Johikselle ja kiitos kaikesta lippukunnan hyväksi tekemästäsi työstä!

Johis sai piirin pronssisen ansiomerkin, ex-lpkj Elmeri onnittelee.

Iltanuotiolla erityisesti Meksikon pikajuna -kuvaelma ja stop-leikki naurattivat yleisöä hirmuisesti. Myös Masa-mato ehti juoda nimikkoleikkinsä aikana aivan liian monta kokista, kun retkeläiset leikkivät jojoilla, viiuu-viiuu.

Luonto helli kauneudellaan


Talvinen maisema sai vanhat ja nuoret hespartot huokailemaan ihastuksesta. Järven päällä hiljakseen leijuva usva, lumikiteiden kimmellys ruohikossa ja huurteiset koivut muistuttivat siitä, kuinka ylivertainen designer luontoäiti on ihmiseen verrattuna. Rinnettä pitkin tippuvan veden kallion alla kasvaviin mustikanvarpuihin muodostamat jääveistokset menisivät milloin tahansa kaupaksi missä tahansa taidegalleriassa.

Tonttu tutustuttaa ryhmää rastillaan karttamerkkeihin.

 Hiukset kiinni ja kello mukaan!


Viileä (tai märkä) sää luo kuitenkin erityisvaatimuksia retkivarusteille. Vanhempien on hyvä huomioida rinkkaa pakatessa, että mukana on oltava nimenomaan villasukat, ei pörrösukkia. Villa on materiaali, joka lämmittää märkänäkin, toisin kuin puuvillaiset ja tekokuituiset pörrösukat. Lisäksi johtajat tahtovat muistuttaa, että pitkien hiusten tulisi olla retkelle lähdettäessä letitettyinä ja mukaan on hyvä ottaa myös varapampula. Avoimina liehuvat pitkät hiukset saattavat sotkeutua pahasti oksiin metsässä rymytessä, uivat herkästi keittolautasella ja menevät huopamaisiin takkuihin. Nuotioita tai ulkotulia sytytellessä pitkä tukka on turvallisuusriski, koska jos se osuu tuleen, se saattaa roihahtaa. Myös jos leiriohjelmassa on kiipeilyä, hiukset avoimena ei pääse seinälle lainkaan turvallisuussyistä.

Myös rannekello on hyvä varuste mukana, mikäli retkeläinen ei tahdo viettää koko loppuiltaa metsässä suunnistamassa. Kallis kellon ei tarvitse olla, vaan marketista tai halpakaupasta ostettu muutaman euron rannetiuku riittää kyllä metsäolosuhteissa.

Kiitos retkestä kaikille osallistujille! Lisää retkikuvia voit katsella galleriasta.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti