Lpk-retki Survival '12 Kavalahdessa 26.–28.10.2012

Lippukuntaretki Survival '12 keräsi lähes 50 hesparttoa nauttimaan talvisesta viikonlopusta Inkoon Kavalahteen. Bussi keräsi meidät kololta perjantai-iltana klo 17.30 ja suuntasi talviselle retkipaikallemme, ensilumi kun tuli tänä vuonna harvinaisen aikaisin.

Perillä jakauduimme eri paikkoihin tekemään ikäkausiohjelmaa. Seikkailijat tekivät sytytyspaloja, sudenpennut huivikoruja ja samoajat pohtivat johtajuuden eri muotoja. Tarpojat valmistautuivat lupauksenantoon miettimällä, mitä eri partioihanteet kullekin heistä merkitsevät. Välillä nautimme Lauran valmistamaa namiherkkuiltapalaa.

 Jänis ja Hylje löysivät kasvomaalausvärit.

Loppuillan tarpojakaste vei Tiltaltit ja osan Hippiäisistä metsään, jossa neiti Vampyyri aiheutti sydämentykytyksiä hyppäämällä pahaa-aavistamattomien kulkijoiden niskaan kulman takaa. Ulkotuliroihujen valossa tapahtui muutakin jännää, uudet tarpojat nauttivat muun muassa myrkkyä, johon onneksi löytyi lopulta vastalääke. Perinteen mukaisesti tarpojina jo pari vuotta toimineet Hippiäiset tekivät kasteen nuoremmilleen. Ilta huipentui lupauksenantoon järven rannalla kuun ja mörskärien valossa.

Lauantaina rakennettiin majoja

Lauantain ohjelmassa oli majanrakennusta sekä selviytymisrata, jossa muun muassa opeteltiin suunnistusta, eri majoitteiden pystytystä, toimimista eksyneenä tai väsyneenä vaelluksella ja ensiapua. Vaikka majoista tulikin huikean hienoja, nukuimme yömme kuitenkin sisätiloissa.

Kenellä on pisin pikkurilli?

Lauantai-iltana saunoimme, lauloimme yhdessä ja nautimme Tiltalttien tekemästä iltanuotio-ohjelmasta. Huomionosoituksiakin jaettiin: pitkään ansiokasta työtä lippukunnan hyväksi tehnyt rahastonhoitajamme Johis palkittiin Pääkaupunkiseudun Partiolaisten pronssisella ansiomitalilla. Onnea Johikselle ja kiitos kaikesta lippukunnan hyväksi tekemästäsi työstä!

Johis sai piirin pronssisen ansiomerkin, ex-lpkj Elmeri onnittelee.

Iltanuotiolla erityisesti Meksikon pikajuna -kuvaelma ja stop-leikki naurattivat yleisöä hirmuisesti. Myös Masa-mato ehti juoda nimikkoleikkinsä aikana aivan liian monta kokista, kun retkeläiset leikkivät jojoilla, viiuu-viiuu.

Luonto helli kauneudellaan

Talvinen maisema sai vanhat ja nuoret hespartot huokailemaan ihastuksesta. Järven päällä hiljakseen leijuva usva, lumikiteiden kimmellys ruohikossa ja huurteiset koivut muistuttivat siitä, kuinka ylivertainen designer luontoäiti on ihmiseen verrattuna. Rinnettä pitkin tippuvan veden kallion alla kasvaviin mustikanvarpuihin muodostamat jääveistokset menisivät milloin tahansa kaupaksi missä tahansa taidegalleriassa.

Tonttu tutustuttaa ryhmää rastillaan karttamerkkeihin.

 Hiukset kiinni ja kello mukaan!

Viileä (tai märkä) sää luo kuitenkin erityisvaatimuksia retkivarusteille. Vanhempien on hyvä huomioida rinkkaa pakatessa, että mukana on oltava nimenomaan villasukat, ei pörrösukkia. Villa on materiaali, joka lämmittää märkänäkin, toisin kuin puuvillaiset ja tekokuituiset pörrösukat. Lisäksi johtajat tahtovat muistuttaa, että pitkien hiusten tulisi olla retkelle lähdettäessä letitettyinä ja mukaan on hyvä ottaa myös varapampula. Avoimina liehuvat pitkät hiukset saattavat sotkeutua pahasti oksiin metsässä rymytessä, uivat herkästi keittolautasella ja menevät huopamaisiin takkuihin. Nuotioita tai ulkotulia sytytellessä pitkä tukka on turvallisuusriski, koska jos se osuu tuleen, se saattaa roihahtaa. Myös jos leiriohjelmassa on kiipeilyä, hiukset avoimena ei pääse seinälle lainkaan turvallisuussyistä.

Myös rannekello on hyvä varuste mukana, mikäli retkeläinen ei tahdo viettää koko loppuiltaa metsässä suunnistamassa. Kallis kellon ei tarvitse olla, vaan marketista tai halpakaupasta ostettu muutaman euron rannetiuku riittää kyllä metsäolosuhteissa.

Kiitos retkestä kaikille osallistujille! Lisää retkikuvia voit katsella galleriasta.

Uuden tarpojavartion nimeksi tuli Tiltaltit

Hesparton ryhmien syyskausi on taas alkanut. Ryhmissä on tapahtunut muutoksia, kun suurin osa Omenoista siirtyi tarpojiin ja osa Majavista siirtyi seikkailijoihin. Hesparton uusi reipas tarpojavartio nimesi itsensä Tiltalteiksi, tuoreesta seikkailijajoukkueestamme taas tuli Guavat.

Tiltaltit johtajineen puistossa

Syksy on tuonut Hespartolle muitakin muutoksia mukanaan. Toimintamme laajeni nimittäin Töölön kolojemme ohella myös Töölönlahden toiselle puolelle Kallioon. Uudella kolollamme Siltasaarenkadulla kokoontuu tällä hetkellä yksi sudenpentulauma, josta paikkoja voi kysellä Tilli Pesolalta (tilli.pesola@hespartto.fi). Monissa Töölön ryhmissäkin on muutamia paikkoja vapaana, yhteyshenkilöt tietoineen löytyvät Jäseneksi-sivulta. Tervetuloa rohkeasti mukaan!

Hippiäisten majakkavaellus

Hippiäiset suorittivat tänä keväänä selviytymistarpon, joka huipentui toukokuussa majakkavaellukseen Repovedellä. Repoveden kansallispuiston luonto tarjosi jyrkkiä, huimia maisemia ja paljon uutta nähtävää.

Lähdimme kololta pe 11.5. klo 16 minibussikyydillä kohti Kouvolaa, jonka kupeessa Repoveden kansallispuisto sijaitsee. Puisto on tunnettu muun muassa siitä, että siellä sijaitsevat Kymenlaakson korkeimmat kohdat, kuten useimpien kalliokiipeilijöiden hyvin tuntema Olhavanvuori. Lisäksi puiston lukuisissa järvissä pesii Suomen suurin kaakkurikanta. Yöllä kuulimmekin ainakin käkien, joutsenten ja kaakkurien huudot järven yllä.

 Kuutinvuori sortui noin 9300 vuotta sitten.

Vaellusreittimme varrella tutustuimme muun muassa Kuutinvuoren kalliosortumaan, jonka valtavan koon tajuaa kunnolla vasta paikan päällä. Yläpuolella olevasta kuvasta voi yrittää bongata Hippiäisiä kivenlohkareiden seasta. Lisäksi ihmettelimme muun muassa Kuutinkanavan 100 vuotta vanhaa tukinuittoränniä, Lapinsalmen huojuvaa riippusiltaa ja Mustavuoren korkeaa näkötornia. Iltaisin herkuteltiin muun muassa nuotio-omenilla, suklaavanukkaalla sekä kaakaolla, jonka päälle laitoimme vaahtokarkkeja, strösseliä ja tietenkin kermavaahtoa.

Hippiäiset matkalla näkötornille

Yksi hurmaavimmista asioista Repovedellä on ehdottomasti luonto. Reitin varrella kasvoi lukuisia enemmän tai vähemmän harvinaisia kasveja ja valtavia korvasieniä. Puissa kasvava, puhtaan ilman tunnusmerkki naava houkutteli koko vartion vanhenemaan silmissä naavapartaisiksi. Lauantai-iltana, kun poltimme iltanuotiota leiripaikallamme, saimme ihailla upeaa auringonlaskua peilityynen lammen yllä, satakielen laulaessa jossain päämme päällä.

Naavapartainen Liina

Sunnuntaina 13.5. suunnistimme Mustavuorelta kohti Lapinsalmea, jossa nautimme ihanassa auringonpaisteessa hernekeittolounaan. Paluukyyti Lapinsalmen parkkipaikalta klo 15 keräsi penkeilleen joukon hiukan väsyneitä, mutta varsin iloisia tarpojia ja kaksi johtajaa. Reissu oli todellakin tekemisen väärti.

Joulujuhla 11.12.

Sunnuntaina 11.12. vietettiin perinteistä Hesparton ja Töölön sinisten yhteistä joulujuhlaa Tykistönkadun kerhohuoneella. Paikalla oli lukuisia Hesparttoja ja vanhempia ja samaten tietysti tösejä. :) Allekirjoittanut nakitettiin yllättäen puuron keittoon, joten juhlaa edeltävä partiokirkko ja suurin osa juhlaohjelmasta jäi valitettavasti näkemättä. Ohjelma vaikutti kuitenkin hauskalta ja loistavasti suunnitellulta (kiitos tästä Murmeleille!), mitä nyt välillä pääsin sitä keittiön uumenista seuraamaan. Juhlassa jaettiin ansiomerkkejä, kalenteripalkintoja ja tietysti laulettiin ja leikittiin. Oli siellä muutama esityskin. :) Päivän huipentumana syötiin italialaistyylistä al dente riisipuuroa, jossa oli aivan hienonhieno savukinkun aromi. Kaiken kaikkiaan juhlat olivat onnistuneet ja ainakin puuronkeittäjillä oli hauskaa fuusiopuuronsa parissa. ;)