torstai 26. toukokuuta 2011

Väkerrys väkerrys

Tiistai-iltana kokoontui pieni mutta sitäkin pippurisempi joukko vanhalle kololle. Ohjelmassa oli tarpojille, samoajille ja vaeltajille tarkoitettu väkerrysilta. Väkerrysilta tarjosi materiaaleja korttien ja korujen tekoa varten. Jokainen sai päästää luovuutensa valloilleen, mutta mikä sen todellinen tehtävä olikaan?

Ilta alkoi varsin rauhallisissa merkeissä. Osallistujia saapui iltaan hiljalleen. Sitten alkoi luomisen tuska. Mitä tekisin, miten tästä saa tän silmukan, miksei tää katkee, näyttääks tää hyvältä? Onneksi muilta sai apua ja ideoita. Illan aikana syntyi rannekoruja, korviksia, kortteja ja kaulakoru.

Väkerrysiltojen suosio on huimassa kasvussa. Ne ovat jo kaksinkertaistaneet osallistujamääränsä. Lisää kasvua odotetaan. Johtuuko se tyttöihin jo lapsena istutetusta pakottavasta väkerrysvimmasta vai kenties siitä, että illassa kuulee aina kuumimmat juorut…


Lisää luvassa ensi syksynä. Ole valmis!

maanantai 23. toukokuuta 2011

Johtajat köysissä

Kun lähes koko koulutuskartta Ko-Gia myöten on kahlattu läpi, voi sopivien kurssien löytäminen joskus olla hieman haastavaa. Koulutusvastaavalta (tällä hetkellä Elmeri) saa tarvittaessa apua näihin kysymyksiin. Me ratkaisimme Lauran kanssa asian tänä keväänä lähtemällä kalliokiipeilykurssille.

Kurssiviikonloppu järjestettiin Hollolan Havukalliolla 20.–22.5.2011. Navigaattori johdatti meidät jotakuinkin perille itse keksimäänsä reittiä pitkin, eikä radiosta tuntunut löytyvän sopivaa kanavaa sitten millään (paitsi Yle Puhe sekä Radio Dei, joita Laura ei jostain syystä kuitenkaan hyväksynyt). Perillä pystytimme ripeästi teltan, vedimme valjaat ja muut varusteet yllemme ja lähdimme kipuamaan kallioreittejä pitkin ylös. Kurssin ohjelmaan sisältyi vapaata kiipeilyä ja koulutusta. Sen lisäksi, että otimme tuntumaa kallioon välillä asianmukaisesti, välillä jälkiä jättäen, opimme uutta yläköysiankkurien rakentamisesta, laskeutumispisteiden teosta ja kiipeilyturvallisuudesta.

Virallisten sessioiden lisäksi osa kouluttajista jakoi mielellään pieniä kikkoja vapaahetkinä. Itse vietin ainakin parikymmentä minuuttia maan tasalla mäntyyn sidottuna harjoitellen kiipeilyä ja varmistamista ilman valjaita, vanhojen Aku Ankka -piirrettyjen malliin. (En suosittele kokeilemista. Valjaat ovat paitsi turvalliset, myös varsin mukavat tähän tekniikkaan verrattuna. Nivusiin sattuu jo pelkkä ajatus siitä, ettei Aku käytä edes housuja kiivetessään...)

Itsesuojeluvaisto koetuksella

Kiipesimme kouluttajan kanssa kallionlaelle ja lähdimme yksi kerrallaan varmistamaan itseämme kohti porahakoja, joihin ankkuri oli määrä rakentaa. Minä hiivin edeltä puuhun kiinnitetyn köyden kanssa, klippasin itseni seinämään kiinni sulkurenkaalla ja solmin köyden toisen pään viereiseen lenkkiin, jotta Laura voisi tulla turvallisesti perässä. Jyrkänteen reunalla keikkuen rakentelimme ankkurin kaikessa rauhassa ja heitimme köyden päät alas. Sitten tuli itsesuojeluvaistolle kysyntää. Siis 25 metriä tyhjää alla, nippu löysää slingiä kädessä ja sit pitäis muka astua reunan yli taaksepäin, pudota jonkin matkaa kunnes ankkuri on tiukalla ja nykäisee? Ihan tosi kuumottavaa. Kuolemaa halveksuen syöksyimme kuitenkin molemmat vuoron perään tyhjyyteen, varmistaen matkamme köyttä pitkin maan pinnalle, vain yrittääksemme taas seinää pitkin takaisin ylös.


Taistelu makuualustasta

Hesparton sininen vaellusteltta soi kelpo yösijan kolmelle hengelle: meille ja Riikalle Meritähdistä. Muhkurainen maasto ei kuitenkaan varsinaisesti hellinyt kallion kolhimia ja kiipeilyn kipeyttämiä lihaksia. Terävän harjanteen muotoinen, poikittainen kivi selän alla maaten vaanin kärsivällisesti Lauran nukkumapaikkaa, jossa solumuovinen ja ilmatäytteinen makuualusta muodostivat ihanan kerrospatjan.
"Kun se kierähtää hiukan oikealle, olen valmiina...".
Laura nousi istumaan, kumartui säätämään jotain teltan jalkopäädyssä ja sillä aikaa suoritin onnistuneen aluevaltauksen.
"Oo siinä sit hetki. Mut jossain vaiheessa mä tökin sut kyllä sit omalle paikalles."
Näin myös tapahtui. Luovutettuani paikan myöhemmin takaisin ja nukahdettuani omaan reunaani alkoi uninen taisto, joka sisälsi notkeita jooga-asanamaisia kivenväistöliikkeitä minun puoleltani ja taitavia puolustusasemia Lauran puolelta. Jossain vaiheessa havahduin siihen, että yritin unissani irrottaa teltan pohjan alla kasvavaa paksua puunjuurta potkimalla – ja Laura siihen, että hänen epäonninen jalkansa oli siinä välissä. Löydettyäni vihdoin kohtuullisen mukavan makuuasennon vaivuin syvempään uneen, vain herätäkseni puolentoista tunnin päästä kamalaan vessahätään. Ei auttanut, makuupussista oli noustava. Pusikon pimento soi helpotuksen peipposten tirskuessa pään yllä. Palasin telttaan, suoritin jälleen viitisen minuuttia kiehnäystä kivien ja juurten päällä ja sitten nukuin loppuyön niin makeasti kuin niissä olosuhteissa pystyi.

Sunnuntai vierähti nopeasti ankkureita rakentaen, kiiveten ja erilaisia varmistusniksejä opetellen – nyt tiedän, miten pääsen kalliotasanteelta turvallisesti (joskin tuskallisesti) alas silloinkin, kun olen onnistunut pudottamaan sekä varmistuslaitteet että sulkurenkaat. Pian kiidimmekin harmaassa Minissä motarilla kohti stadia laulaen radion mukana Bon Jovia:
"And I, will love you, beeeeibeee, aaaaalwaays".
Mutta mihin joutui Lauran brusikki? :)

Kiinnostaisiko sinuakin jokin kurssi?

Syksyn kurssivihko on ilmestynyt ja löytyy piirin sivuilta. Ilmoittautuminen tapahtuu keskitetysti oman lpk:n kautta. Bongaa siis haluamasi kurssit oppaasta ja kerro Elmerille 24.8. mennessä
1) mille kurss(e)ille haluat,
2) onko sinulla erikoisruokavalioita, ja jos, niin mitä.

Jos et tiedä, mille kurssille menisit, ota rohkeasti yhteyttä Elmeriin. Etsitään yhdessä sinulle sopiva kurssi.

keskiviikko 11. toukokuuta 2011

Selviytymismajakkaa valloittamassa

Kuukkelit Sissari, Tonttu ja Tuittu, vj:t Ausku ja Mape sekä ikäkausivastaava Elmeri valloittivat selviytymismajakan Repovedellä 6.–8.5.2011. Saimme retken aikana nauraa runsaasti ja nauttia hurtista huumorista – what happens in majakka, stays in majakka. :) Reissun pääkohdat voimme kuitenkin paljastaa uteliaimmille.

Perjantaina Nikkasen tilataksi haki meidät uudelta kololta klo 16. Matka Repoveden kansallispuistoon kesti noin 2,5 tuntia ja puoli seitsemältä olimme perillä Tervajärven parkkipaikalla. Taksi kaarsi tiehensä, me nostimme rinkat selkäämme ja lähdimme matkaan kohti Katajajärveä Tontun suunnistaessa.

Olimme paarustaneet tuskin sataakaan metriä, kun näimme ensimmäiset korvasienet. Puolen kilometrin jälkeen oli pakko pysähtyä taukopaikalle pitämään juomapaussia ja vähentämään vaatetusta, tästä eteenpäin goretakki kulki rinkassa koko vaelluksen ajan. Tonttu ja Mape pohtivat kuumeisesti ratkaisua, jolla karkkipussia voisi pitää sopivasti saatavilla myös kävellessä, vaikka taskut eivät riittäneet sille, ja virittelivät sitten itselleen ns. "herkkupovet" upottamalla pussin yllään olevan paidan kaula-aukon ja rinkan rintaremmin väliseen tilaan. Tämä ratkaisu nauratti meitä ja toimi hyvin siihen asti, kunnes Mape jossain reitin varrella kumartui ja kolmasosa karkeista päätyi ilahduttamaan muurahaisia.

Maisemat olivat upeat. Reitti oli paikoin varsinaista ramborataa pitkin jyrkkiä ylä- ja alamäkiä, joskin aina jyrkimpien ylämäkien kohdalla letkastamme kuului yksituumaista voihkintaa. Jossain vaiheessa polku oli vain puolen metrin levyinen kaistale jyrkän kallion ja järven välissä. Olisimme halunneet leiriytyä melkein jokaiselle paikalle jolla pidimme juomatauon. Onneksi leiripaikka, jolle lopulta saavuimme, oli kaunis sekin. Tutkittuamme paikan – ja Tontun käytyä uimassa – pystytimme laavut ja aloimme ruoanlaittoon. Illalliseksi oli varattu kasviskroketteja ja perunamuusia sekä jälkiruoaksi nuotio-omenoita ja vaniljakastiketta, jotka maistuivat nuotion loimussa paistettuina ihanilta. Teimme vielä sisaruspiirin ja menimme nukkumaan.

Majakkavaelluksilla näyttää olevan väistämätön perinne, että ensimmäisenä aamuna nukutaan pommiin. Kello kyllä soi yhdeksältä makuupussini sisätaskussa aivan niin kuin pitikin, mutta sammutin sen unenpöpperössä ja jatkoin tyytyväisenä unia. Myös Ausku kuuli kellon, mutta käänsi niin ikään kylkeä vailla aikomustakaan nousta. Kymmenen jälkeen havahduimme ohikulkijoiden ääniin ja kömmimme vastahakoisesti ulos laavusta laittamaan aamiaista. Ihana aurinko tervehti meitä taivaalta, sen lämmössä oli mukava keitellä teevettä ja kiisseliä myslin kanssa nautittavaksi sekä voidella leipiä. Nautiskelimme aamiaisesta, upeasta säästä ja järvinäköalasta kaikessa rauhassa ennen kuin pakkasimme taas leirin kasaan, täytimme vesipullot ja jatkoimme matkaa.

Ensimmäinen pidempi tauko pidettiin Kuutinkanavalla, jossa tutustuimme satavuotiaaseen tukinuittoränniin ja 9300 vuotta vanhaan kalliosortumaan. Juttelimme muiden matkaajien kanssa, ihmettelimme sissejä ja lähdimme taas suunnistamaan Tuitun johdolla. Reitti yöpaikallemme Mustavuorelle kiersi Kuutinlahden korkeaa jyrkännettä pitkin, meidän oli siis kiivettävä ensin jyrkkää polkua pitkin ylös ja laskeuduttava sitten takaisin alas. Näkymä ylhäältä oli kuitenkin uskomaton.

Seuraavan yön leiripaikkana meillä oli oma pikkuinen niemi. Pystytimme laavut – johtajat hitaammin, Kuukkelit nopeammin – ja kohta koko joukko istuikin jo rannassa kaatuneella männyllä. Keräsimme ruokakamat ja tyhjät pullot yhteen rinkkaan ja lähdimme Olhavalle tutustumaan kallioihin, enttimetsään ja käymään kaivolla. Söimme lounaaksi itse sovellettua tomaatti-linssi-porkkanapataa, paahdettua sipulia ja ruohosipulikrutonkeja. Poltellessani roskia nuotiolla päähäni lensi yhtäkkiä käpy ja vilkaistessani ylöspäin näin neljä iloista naamaa. Ole niille siinä nyt sitten vihainen. :) Laavun vieressä katselevalla kivelläkin oli hauskaa.

Tultuamme takaisin olimme kuumissamme ja kiersimme niemeä tutkien rantoja sopivaa uimapaikkaa etsien. Eipä aikaakaan, kun Tonttu oli jo järvessä, Mape ja Ausku pian perässä. Sissari puolestaan keksi toisenlaisen ratkaisun. Upotin varpaani järveen, jonka vesi oli ehkä seitsemänasteista. Jääkylmää! Puhtaiden vaatteiden kutsu oli kuitenkin vastustamaton. Rantakiveltä kaikuvan kannustuksen saattelemana pulahdin nopeasti hyiseen veteen – ja vielä nopeammin ylös sieltä. Uinnin jälkeen lojuimme rivissä rantakivellä kuin hylkeet ja hieroimme toistemme selkiä kävyillä. Kuuntelimme lintuja, joita Ausku myös kiikaroi ahkerasti. Lopulta oli pakko nousta virittelemään nuotiota ja laittamaan ruokaa. Illan menussa oli kiinalaista, vaahtokarkkikaakaota sekä kerrosjälkiruoka, johon kukin sai koota vaniljavanukasta, kaakaovanukasta, suklaamoussea, spraykermavaahtoa ja strösseliä haluamassaan järjestyksessä. Auringonlasku tyynellä järvellä oli mieletön.

Sunnuntaiaamun herätys onnistui edellistä paremmin. Kuukkelit keittelivät aamupuuron ja lähtivät aamiaisen jälkeen jälleen kaivolle. Mape, Ausku ja Elmeri jäivät tiskaamaan ja purkamaan leiriä. Pakattuamme katsoimme kelloa sekä hyvin lämmintä säätä ja totesimme, että on parasta jättää sille päivälle suunniteltu Mustavuoren näkötornissa käynti väliin, jotta voimme tehdä paluumatkaa rauhallisesti ja pitää riittävästi juomataukoja – kuuma auringonpaiste ja hikoileminen vievät nestettä nopeasti. Palasimme siis eilisille poluillemme, tällä kertaa toiseen suuntaan, ja kävimme tutkimassa Kuutinlahden kalliosortuman ihan läheltä. Toiseen suuntaan jyrkänteen ylittäminen sujui jo helpommin, kun tiesimme, mitä oli odotettavissa ja ennen kuin huomasimmekaan, olimme taas Kuutinkanavalla.

Kun saavutimme ensimmäisen yön leiripaikkamme, tuntui kuin olisimme tulleet kotiin. Omaksuimme nopeasti rutinoituneet lepoasennot nuotiopaikalla. Viimeiset 1,5 kilometriä ennen Lapinsalmen riippusiltaa taitoimme 20 minuutissa. Riippusillan kupeessa nautimme maittavan hernekeittolounaan ja sitten koitti koko viikonlopun ajan odotettu elämys, 15 metrin matka pitkin vaappuvaa siltaa rinkat selässä. Vähän hirvitti, mutta selvisimme yli ja jatkoimme matkaa laulellen kohti parkkipaikkaa, josta taksi haki meidät kotiin.

Taksissa sovimme, että koska partio on hyödyllinen harrastus, pitäisi maanantain olla partiolaisille aina yleinen vapaapäivä. Töistä saisi kuitenkin palkkaa ja kokeista kympit tarvitsematta olla paikalla. Näin olisimme voineet jäädä Repovedelle vielä ainakin yhdeksi päiväksi. :)

maanantai 9. toukokuuta 2011

Kiinalaista trangialla

Retken tärkein asia heti hyvän fiiliksen jälkeen on tietenkin ruoka. Varsinkin kun nälkäisenä syntyy harvoin niin hyvää fiilistäkään. Näin ollen päätimme, että tarpojavaelluksella ei tulla näkemään porokeittoa vaan perustamme kokeilevan retkikeittiön.

Böö on retkiruokien aatelia, mutta entäs sitten kun saman trangian ääreen sattuvat ruokailemaan sekä keliaakikko että vegaani? Ei hätää. Erikoisruokavalioiden mukainen sapuskakin voi olla varsin maittavaa ja ihan yhtä helppoa tehdä. Kerää muonituspisteet kotiin seuraavalla metsäretkelläsi tarjoamalla kavereille kiinalaista ruokaa!


Riisinuudeleita, kasviksia ja sieniä kiinalaisittain (3–4:lle)

250 g riisinuudeleita

Kastike:

150–200 g porkkanaa
1 sipuli
1 prk wokkikasviksia
1 prk herkkusieniä viipaleina
(½ prk bambusuikaleita)
~ 75 ml soijakastiketta
tilkka öljyä
1 tölkillinen vettä
3 rkl perunajauhoa

Kiinalaisen ruoan teossa on hyvä olla nopea. Kaikki ainekset kannattaa pilkkoa ja valmistella ennen kuin pistää padat kiehumaan. Aloita siis pilkkomalla porkkanat suikaleiksi ja silppuamalla sipuli.

Keitä nuudelit ohjeen mukaan ja valuta vesi pois. Laita kypsien nuudelien sekaan ihan pieni tilkka öljyä etteivät nuudelit mene muusimaiseksi köntiksi. Sitten pistä kattila sivuun odottamaan ja kansi päälle etteivät nuudelit jäähdy sillä aikaa kun teet kastikkeen.

Kuullota sipulia öljyssä kattilan pohjalla ja lisää sitten porkkanat sekaan. Anna kypsyä hetken aikaa (sekoittele samalla, ettei pala pohjaan). Lisää wokkikasvikset, sienet ja bambusuikaleet, sekoittele hetki ja kaada soija mukaan.

Sekoita 3 rkl perunajauhoja tölkilliseen vettä. Kun kasvikset ovat haluamasi kypsyisiä (porkkanat saavat olla hiukan al dente eli eivät ihan pehmeitä), kaada suurus pienissä erissä ohuena nauhana ruoan sekaan ja sekoita. Jos tulee liian tuhtia, lisää kattilaan hiukan vettä ja sekoita hyvin. Tarjoile heti.

Paras ruokailuväline tähän safkaan on haarukka. Hifistelevä porukka voi myös vuolla kaikille syömäpuikot, joilla ruoka nautitaan. :) Bon appetit!

Niksejä:

Annosnuudelipakkausten mukana tulevat mauste- ja öljypussit sopivat mainiosti myös retkikäyttöön ja ovat helppoja kuljettaa. Jos et käytä niitä kotona, nappaa ne mukaan seuraavan kerran kun aiot kokata herkkuja trangialla metsässä.

Keliakialiiton mukaan kaikki soijakastikkeet sopivat keliaakikolle, sillä vehnän gluteeni hajoaa valmistusprosessissa. Jos kuitenkin haluaa pelata varman päälle tai mukana on vehnäallergikko, niin ainakin Soy Kingiltä ja Kikkomanilta löytyy vehnättömät vaihtoehdot.

lauantai 7. toukokuuta 2011

Timanttiliiga 7.5.

Lauantaiaamuna 7.5. oli Töölössä ilmassa partiokisan meininkiä. Joukko sudenpentuja ja seikkailijoita saattajineen Töölöstä ja sen lähialueiden lippukunnista kokoontui viettämään kivaa kevätpäivää leikkimielisen kisan merkeissä. Lähtö tapahtui Töölönlahdelta ja edessä oli seitsemän rastia ympäri kaupunkia, ja kävelyä useampi kilometri. Hespartosta kisaan osallistui neljä sudenpentua Majavista (Kani, Delfiini, Mansikka ja Mustikka) sekä joukko reippaita seikkailijoita Omenista.
Päivän aikana lapset pääsivät mm. ramboilemaan Hietaniemen rannalle, harjoittelemaan suunnistamista, pohtimaan liikennesääntöjä, tunnistamaan sieniä, lajittelemaan roskia sekä lukemaan salaviestejä itsetehdyllä vempeleellä.
Vaikka päivä oli pitkä, jaksoivat lapset (ja johtajatkin) hienosti tsempata kisan loppuun asti. Majavilla ainakin oli hurjan hauskaa, huolimatta siitä että käveleminen alkoikin loppuvaiheessa jo hieman puuduttamaan. Kuvia tapahtuman meiningistä täällä.. :) Kaiken kaikkiaan huikean hieno päivä!

tiistai 3. toukokuuta 2011

Seukun puuhapäivä

Jenni ja Tösin Miska vetivät hulvatonta ongintaa Seurakunnan puuhapäivässä Töölön kirkolla. Koskaan en ole nähyt lapsia niin innoissaan parista tikkarinpahasesta ja enkelikiiltokuvista. :P Olihan siinä taka-ajatuksena pieni rekrykampanjakin. Jospa niistä muutamasta innokkaimmasta kalastajasta saataisiin tulevina kausina vahvistusta niin Hesparton kuin Tösinkin riveihin. Kivaa oli lasten lisäksi toki myös johtajilla. Pohdittiin mm. miksi kaikki enkelikiiltokuvat oli niin tyttömäisiä, vaikka se yksi olikin ehkä olevinaan poika. Kun Miska lähti vetämään sudarikokousta, tuli apuun eräs nuori Kipiläisherrasmies. Päästin tekemään päheät pinssit! :D